Historian havinaa

Vetyperoksidin löysi Louis Jacques Thenard vuonna 1818. Vetyperoksidia käytettiin alkuun suonensisäisenä lääkkeenä 1920-luvulla, jolloin sitä kokeiltiin myös syöpälääkkeenä.

1980-luvun loppupuolella havaittiin, että kaasumaisena vetyperoksidi tappaa itiöitä matalissa pitoisuuksissa ja lyhyessä kontaktiajassa. 1990-luvun alkupuolella jo ensimmäiset vetyperoksidikaasua tuottavat laitteet tulivat markkinoille.

Yhdysvaltojen pernaruttokirjeet 

Pian vuonna 2001 tapahtuneiden syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen yhdysvaltalaisille kongressiedustajille ja tiedotusvälineille lähetettiin kirjeitä, joiden sisällä oli Ames-tyypin pernaruttobakteeria sisältänyttä valkoista jauhetta. Kirjekuoria avanneet henkilöt altistuivat bakteerille ja saivat tartunnan. Pernaruttoitiöt levisivät kirjeiden avaamisen myötä ympäröivään ilmaan. Ilmanvaihdon kautta pernaruttoitiöt kulkeutuivat myös muualle rakennuksiin sairastuttaen ihmisiä ja saastuttaen rakenteita. Pernaruttoiskuissa viisi henkilöä kuoli ja 17 loukkaantui.

Pernaruttoitiöiden takia rakennukset muuttuivat käyttökelvottomiksi. Palauttaminen takaisin käyttökelpoisiksi edellytti mittavia puhdistustoimenpiteitä. Niissä käytettiin formaldehydin ohella myös vetyperoksidikaasua, joiden avulla itiökontaminaatio saatiin tuhottua ja rakennukset turvallisiksi käyttää. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokonainen rakennus puhdistettiin vetyperoksidikaasulla.

Close Menu